Toiminnan sosiaaliset skeemat: lingvistisiä, prosodisia ja kehon käytänteitä puhutussa englannissa Elise Kärkkäinen
Oulun yliopisto, Englantilainen filologia
VIII Keskusteluntutkimuksen päivät 22.–23.1.2009,
Turun yliopisto
Toiminnan sosiaaliset skeemat: lingvistisiä, prosodisia ja kehon käytänteitä puhutussa englannissa Elise Kärkkäinen
Oulun yliopisto, Englantilainen filologia
VIII Keskusteluntutkimuksen päivät 22.–23.1.2009,
Turun yliopisto
Alussa oleva tutkimushanke (2009—2012), jonka tavoite on empiirinen kuvaus kielellisen muodon, prosodian ja kehon käytänteiden yhteisroolista sosiaalisen toiminnan konstruoinnissa.
Toiminnan sosiaaliset skeemat = kiteytyneitä ja aina uudelleen käytettäviä ja käytettyjä kielellisiä malleja, skeemoja, fragmentteja ja rutiineja, jotka nousevat vuorovaikutuksesta ja juontavat juurensa osallistujien vuorovaikutustarpeista.
1980-luvulla: conversational routines, gambits, prefabricated speech, lexicalized sentence stems, ritual illocutions
Interactional Linguistics:
1. structures of language emerge out of everyday language use, where it undergoes constant revision as it is adapted to our various communicative needs.
2. the same communicative needs occur repeatedly, and so the use of language for solving recurrent problems such as asking for information, or evaluating something, can be seen to contribute to the sedimentation (= sakkaantuminen) of grammar and linguistic form, into a "collection of crystallizations (= kiteytyminen) of linguistic routines" (Ford et al. 2003: 120).
3. a view of grammar as closely intertwined with its use in social action. One implication of this is the understanding that "certain kinds of activities precipitate certain recurrent kinds of grammar" (Ford et al. 2003: 120).
Relevanttia aiempaa tutkimusta diskurssi-lingvistiikassa ja vuorovaikutuslingvistiikassa
Lausetasolla:
Du Bois 1987: ’preferred argument structure’
Thompson & Hopper 2001: keskustelukielen matala transitiivisuus: tavallisimpia ovat yhden osanottajan lauseet (I forgot), joita käytetään asenteen ja evaluoinnin ilmaisemiseen
Goodwin & Goodwin 1992: social action format for assessments: proterm + copula + (intensifier) + adjective (they’re so nasty)
Scheibman 2007: yleistyksissä (generalizations: the whole thing is pretty ghastly) toistuvia kielellisiä piirteitä
In a small but growing body of discourse–functional and interactional linguistic work, a set of highly recurrent conversational practices and linguistic routines have been uncovered for everyday speech. Thus, clause-level work from the 1980’s onwards has established a preferred argument structure for spoken language: full lexical noun phrases incorporating new referents that are being introduced in discourse do not generally appear in the transitive but in intransitive subject position (Du Bois 1987, Kärkkäinen 1996 and many others). Thompson and Hopper (2001) have found that conversation is generally very low in transitivity, i.e. the vast majority of clauses in English conversation are either one-participant clauses (I forgot), or two-participant clauses with very low transitivity (she sent it), and that the one-participant clauses are prevalently used for the expression of subjective attitudes, beliefs, and emotions. Relatedly, Scheibman (2007) examines the recurrent linguistic features of generalizations (the whole thing is pretty ghastly) and claims that they are used to evaluate and demonstrate solidarity. Thompson and Couper-Kuhlen (2005) further observe that the favorite linguistic unit, clause, is in itself an interactional resource, used by interactants to project what actions are being done by others and to subsequently act on these projections. And Goodwin and Goodwin (1992) were among the first to propose that there is an action format for doing assessments: p...
Relevanttia aiempaa tutkimusta diskurssi-lingvistiikassa ja vuorovaikutuslingvistiikassa
Laajemmalla kuin yksittäisten lauseiden tasolla:
Hopper & Thompson 2001: pseudo-clefts (what we need to do, is this board has to realize,)
Couper-Kuhlen & Thompson tulossa: extrapositions to assess situations and events (it’s great that we got in for free though; vrt. Laury tulossa
Couper-Kuhlen & Thompson 2005: concessive repair to preface disagreement and create agreement (but even privately owned places here are so characterless, I mean by and large. Outside the Village they are)
Fox 2000: “a social action format may be quite diffuse and range over several clauses or utterances”: esim. I mean edeltää usein ymmärrystarkistuksia tai muiden tekemää korjausta, jolloin seuraavassa lausumassa negaatio ja tietyt pronominit kieliopillinen organisaation hyvin kiinteässä yhteydessä sekventiaaliseen paikkaan
Several further studies deal with routinized conversational patterns observed to hold over and above single clauses and to perform one or several social actions.
Thus, there is a great deal of regularity and routinization to be observed in the way we perform and verbalize certain recurrent actions in talk-in-interaction; the regularity is to be found at the level of individual clauses (and clause constituents, not discussed here), in combinations of two clauses, and even beyond.
Relevanttia aiempaa tutkimusta vuorovaikutus-lingvistiikassa ja keskustelunanalyysissa
Prosodia:
On yksi vuoron suunnittelun piirteistä, jonka rooli ja merkitys vuorovaikutuksessa neuvotellaan paikallisesti ja tapaus tapaukselta (esim. Local 1996, Fox 2001, Couper-Kuhlen & Ford 2004).
Tietyt prosodiset piirteet ovat niin läheisesti punoksissa muihin piirteisiin kuten leksikkoon, syntaksiin ja sekventiaaliseen asemaan, ettei niitä kannata tutkia yksistään ja edellisistä irrotettuna (Local 1996, Goodwin 2000a, Goodwin & Goodwin 2000).
Several further studies deal with routinized conversational patterns observed to hold over and above single clauses and to perform one or several social actions.
Thus, there is a great deal of regularity and routinization to be observed in the way we perform and verbalize certain recurrent actions in talk-in-interaction; the regularity is to be found at the level of individual clauses (and clause constituents, not discussed here), in combinations of two clauses, and even beyond.
Relevanttia aiempaa tutkimusta keskustelun-analyysissa ja gesture-tutkimuksessa
Kehon kieli ja käytänteet:
Yksi kehityslinja on keskittynyt pelkästään eleisiin ja katsoo niiden lisäävän merkitystä puheeseen, esim. ikoniset eleet jotka kuvailevat jotakin leksikaalista elementtiä (Kendon 2004).
Toinen (kognitiivinen) kehityslinja on näyttänyt että deiktiset, ikoniset, metaforiset ja kohesiiviset eleet eleet toimivat kytköksissä kieleen ja merkitysten ilmaisuun (McNeill 1992, 2005).
Kolmas linja tutkii kehon käytänteiden suhdetta sekventiaaliseen järjestykseen, vuoronvaihtoon ja vuorojen ja toimintojen tuottamiseen. Kieli ja kehon käytänteet nähdään olevan monella tavoin kytköksissä (Streeck 1993, M. Goodwin and C. Goodwin 2000 ja muita, Haddington 2006, Kärkkäinen tulossa, Keisanen tulossa).
Some research assumes that talk is organizationally fundamental and body behavior temporally and sequentially organized with respect to it (Schegloff 1984, Drew 2005), while there is some intial recognition that embodied actions may sometimes override language. Work by C. Goodwin (1979, 2000a, 2000b) and by M. Goodwin (1980) alerts us to the fact that the non-audible but visible actions of the addressed recipient(s) are actively involved in the production of the current speaker’s talk.
In all, this line of research has underscored the importance of examining talk and body behavior together as complementary aspects of talk-in-interaction, and to examine how exactly different modalities may work together, not only to elaborate the semantic content of talk, but also to constitute coherent courses of action (Schegloff 1984, Stivers and Sidnell 2000). On this view, language is not an autonomous (grammatical) system, but a set of practices and resources within the sequential organization of social interaction.
Oma osuuteni keskittyy siihen, miten nämä samanaikaiset verbaaliset ja ei-verbaaliset käytänteet toimivat vuoron projektiossa ja toiminnan konstruoimisessa moniyksikköisissä eli pitemmissä vuoroissa.
Tässä esityksessä: kompleksinen toiminto, tarjous, joka koostuu kahdesta osatoiminnosta; ’esitarjous’ sekä sitä seuraava varsinainen tarjous; ensimmäinen toiminto projisoi vahvasti toista.
At the level of extended multi-unit turns, how do the concurrent verbal and non-verbal practices enter into action construction and turn projection? How are the actions being produced recognizable to, and influenced by, the co-present participants (cf. mutual monitoring, M. Goodwin 1980; reflexive awareness, C. Goodwin 2000a)? Extended turns have not been a research focus in IL or CA, very likely because of lack of availability of recipient reactions, as there is often no audible input or reaction from the recipient(s) during their construction. It is assumed that the availability of video data will greatly enhance the analysis of multi-unit-turns, including the construction of actions within actions such as digressions and side sequences.
Tulemme keräämään 30–40 tuntia videonauhoituksia mahdollisimman monenlaisista luonnollisista vuorovaikutustilanteista. Pääperiaatteena aineiston keruussa on, että osanottajat tekevät jokapäiväisiä tai työhön tai muuhun instituutioon liittyviä askareitaan ja käyttävät samalla ympäristönsä esineitä ja artefakteja luonnollisena osana toimintaansa. Aineistoa tullaan keräämään paitsi Oulussa, myös Yhdysvalloissa (Kalifornian yliopiston Santa Barbaran kampus; Rice Yliopisto) ja Australiassa (Canberran yliopisto).
Curl 2006: avuntarjousten kielellinen formaatti tyypillisesti kolmea muotoa:
if X, (then) Y ---- if your husband would like their address, my husband would gladly give it to him Puhelun syyksi osoittautuvat tarjoukset tuotetaan lähes yksinomaan tällä syntaktisella (konditionaali) rakenteella.
do you want me to X
do you want
Curl (2006: 1259—1260): ”The analysis presented here shows how the distribution of the different syntactic constructions used to make offers is systematically related to the interactional situation and the sequential placement of the offer. The idea that discourse or conversational use can shape and influence syntax or grammar goes back some 25 years at least (see, e.g., Schegloff, 1979; Pawley and Syder, 1983; Hopper, 1987; and more recently Schegloff, 1996). Some work in this vein has shown how certain grammatical formulas are used to accomplish particular actions, e.g., complimenting (Manes and Wolfson, 1981) and assessing (Goodwin, 1996). ”
if X, (then) Y ei käy omassa esimerkissäni, koska järjestys on päinvastainen
My example: foregrounds the proposed recipients (rather than the speakers themselves) as the subjects of these constructions, and thus either as the agents of the problem-solving activity, or the ones who desire such activity (Curl 1259). NOT!!
Never in Canada <2:10 -->
I have a room, directly across, if you guys want to hang out, or drink tea or coffee,
. Offer
Analyysi… Esitarjous ja varsinainen tarjous on muotoiltu kielellisesti siten, ettei se pakota vastaanottajaa hyväksymään tai edes vastaamaan (se ei ole kysymyksen muotoinen kuten Do you want to…); se esittää myös vaihtoehtoja kuulijoille
Tarjouksen kaksiosainen syntaktinen muoto on ainakin jossain määrin vakiintunut tarjouksen esittämiseen (Schegloff ’pre-offer’ 2007: 35), mutta myös kädenliike sitoo tämän kompleksisen toiminnon yhteen.
reissue = tuottaa uudelleen!
Analyysi…
tuottaessaan sanaa room Jason nostaa oikean käsivarren ylös ja osoittaa huoneen suuntaan etu- ja keskisormella (deiktinen ele)
kun hän sanoo drink tea or coffee hän heiluttaa kämmentään kolme kertaa (rytmisesti sanojen tea, coffee ja I kanssa)
kämmen heilahtaa lopuksi vielä kerran ”huoneeseen” päin ikään kuin heittäen asian poispäin puhujasta (tarjousta vähättelevä ele)
käsivarsi laskeutuu alas rivin 27 lopussa kun tarjouskin on saatettu loppuun
Heilahdukset ja lopun yksittäinen ”vähättelevä” heilahdus antavat vastaanottajille valinnanmahdollisuuden sen suhteen, mitä he haluaisivat huoneessa tehdä ja haluavatko he ollenkaan ottaa tarjousta vastaan.
Vastaanottajan pidättyväinen suhtautuminen tarjoukseen saa puhujan myöhemmin tuottamaan if-lauseen uudelleen kaksikin kertaa jälleen ”vähättelevän” käden liikkeen saattelemana; jälleen annetaan ymmärtää että valinta on vastaanottajien:
, (r. 32) pöydällä lepäävien kämmenten avaaminen + tuskin huomattava päänpudistus
. (r. 40) ylävartalon kääntäminen oikealle ja oikein käden nopea nosto liki kasvojen korkeudelle sekä laskeminen alas; vasen kämmen oikean päälle
Alustava prosidinen havainto: osatoimintojen yli kantaa yhtenäinen rytminen rakenne (Elisabeth Reber).
Päätteeksi
Lingvistinen rakenne (I have X, if you want Y) on tunnistettavasti kiteytynyt tuottamaan tarjouksen, mutta prosodian ja varsinkin kehon kielen osuus on myös suuri, sillä ne osaltaan osoittavat ja vahvistavat eri modaliteettien yhdenmukaista (mutta silti hienovaraisen eriytynyttä) roolia tämän kompleksisen toiminnon tuottamisessa.
Se että jälkiosa voidaan irrottaa kompleksista tarjous-toiminnosta ja toistaa itsenäisenä myöhemmin osoittaa, että puhujat orientoituvat siihen juuri tarjoustoiminnon osana, vaikka osien välinen kieliopillinen yhteys onkin suhteellisen höllä.
Comments