HYVÄT KÄYTÄNNÖT
ORIENTAATIO ARVIOINTIIN
Anu Räisänen
HYVÄT KÄYTÄNNÖT
ORIENTAATIO ARVIOINTIIN
Anu Räisänen
LÄHTÖKOHTIA JA PERIAATTEITA käsitteet: hyvät vai parhaat käytännöt
tavoitteena toisilta oppiminen
hyvien käytäntöjen arvostaminen ja toiminnan kehittäminen edelleen
hyvillä käytännöillä on positiivisia vaikutuksia
win-win –periaate – kaikki oppivat
hyvät käytännöt kehittyvät tuotekehityksen, innovaatiotoiminnan, jatkuvan
parantamisen (”arjen työn sivutuote”) ja kehittämisen kuten projektien avulla
hyvistä käytännöistä oppiminen edellyttää oppivaa johtamis- ja toiminta-
kulttuuria sekä systemaattisia oppimisprosesseja
taustalla prosessiajattelu: esimerkiksi
keinot, joilla hyvät tulokset aikaan saadaan
käytäntöjen tunnistaminen, juurruttaminen ja levittäminen
todentuu aina toiminnallisten ratkaisujen tasolla
hyvä käytäntö on dynaaminen – ajassa muuttuva
KÄYTÄNTÖ ON HYVÄ, JOS SE perustuu tutkimuksen tai asiantuntijoiden arvioinnin ja vahvan kokemuksen
kautta syntyvään näyttöön
edistää toiminnalle asetettuja tavoitteita ja tuottaa tavoiteltua vaikuttavuutta
toimii aidosti käytännössä ja tuottaa hyvää ”asiakkaalle” (näyttö)
on eettisesti perusteltu
on syntynyt ja kehittynyt prosessin tuloksena – seuraus toiminnasta
JA JOS
käytännön perusteet ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä (konsensus)
käytäntö voidaan kuvata ja se voidaan siirtää vastaaviin olosuhteisiin
sen kestävyydestä on näyttöä
käytäntöä voidaan edelleen kehittää
HYVÄ KÄYTÄNTÖ PERUSTUU NÄYTTÖÖN Tieteellisesti havaittu näyttö
tutkimusperustaisuus
Hyväksi havaitun toiminnan näyttö
arviointi, indikaattorit, konsensusarviointi, vertaisarvioinnit
kriteeriperustaisuus
Kokemukseen perustuva näyttö
kokemukset, käsitykset, mielikuvat, intuitio
ei aina kriteereitä
HYVÄN KÄYTÄNNÖN KUVAUS (FINSOC)
HYVÄN KÄYTÄNNÖN ARVIOINTI Tunnistamismetodit: kuvaukset, videointi, keskustelut, kysymykset, itsearviointi/ vertaisarviointi
Tiivistämismetodit: tunnuspiirteiden määrittäminen/kuvausmallien hyödyntäminen, transfer/yleistettävyys, tuotteistus
Arviointimetodit:
prosessin laadun ja vaikuttavuuden arviointi: esim. indikaattorit, haastattelut, fokusryhmät, lomakkeet, havainnointi, dokumentit
toimija- ja asiakaslähtöiset menetelmät (vertaisarvioinnit, asiakasarvioinnit)
kriteeriperustaisuus/kriteerivapaa-arviointi
Bottom up -arviointimetodin kehittämisen tarve
tarve hyvälle käytännölle on olemassa
käytäntö voidaan käsitteellistää ja mallintaa: läpinäkyvyys
toteutuu aidosti käytännössä – pitkäaikainen näyttö
siirrettävissä samanlaisiin tai erilaisiin konteksteihin: sovellettavuuden laajuus
innovatiivisuus
näyttö toiminnan tehostumisesta ja tulosten laadusta
dynaamisuus: yhteisön ja yksilöiden oppiminen, käytännön jatkuva parantaminen ja kehittyminen
hyvyydestä vallitsee konsensus
hyvän käytännön ei tarvitse olla uusi
ARVIOINTIKRITEERIT Kriteerit ammatillisen koulutuksen arviointihankkeissa (esim.)
luovuus ja innovatiivisuus
osoitus parhaan käytännön toteutumisesta käytännössä
mielekkyys ja motivoivuus
eri tahojen tarpeiden ja odotusten huomioon ottaminen
soveltuvuus levitettäväksi hyvänä käytäntönä
Lähteitä:
FinSoc verkkoaineisto
Räisänen. Anu 2005: Näytöt kehittämisen perustaksi. Teoksessa: Lyytinen, H. &
Räisänen, A. (toim.) Kehittämissuuntaa arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvosto.
Räisänen, A. & Söderman. J. 2009. Hyvän/parhaan käytännön arviointi ja levittäminen. Julkaisematon
käsikirjoitus.
Comments