Perusopetus 2010/2011 Oppimisen tulevaisuus 2030
Oppimisen tulevaisuus 2030 –barometrin pääsivuilta http://www.edelphi.fi/fi/groups/ot ja http://www.edelphi.fi/fi/groups/barometri (haastajabarometri) löytyvät tuoreimmat tiedot. ‹#›
1. Kouluopetuksen ainejakoisuus (r) 2. Koulusta toimintakeskus (r) 3. Metataitojen arviointi (d) 4. Oppivat ryhmät (k) 5. Hitaan oppimisen tila (d) 6. Oppimistulokset (k) 7. Yhtenäinen opettajakoulutus (k) 8. Yleissivistyksen näyttö (d) 9. Monialainen opetustiimi (r) 10. Koulu ympäristönsä kehittäjänä (d) I Koulu ja oppiminen
Koulu ja oppiminen –mittari "Koulu ja oppiminen" -väitteisiin ovat vastanneet sisäpaneelin asiantuntijat. Tarkasteltavana ovat toisaalta koulun -- koulutilan, opetuksen ja opettajan asema -- tulevaisuudennäkymät ja toisaalta oppimisen keskeiset instituutiot kuten tavoitteet, sisällöt, menetelmät ja arviointi. ‹#›
Peruskoulun "lukujärjestys" jakautuu suhteellisen tasan ainepainotteisen (väline- ja harjoitusaineet) ja toiminta-painotteisen (ilmiöt, projektit, teemat) opetusohjelman välillä.
”Maailma ei ole oppiainejakoinen” SELITE: Ongelmaperustainen (Problem Based Learning) ja muut ainerajat ylittävät opiskelumetodit ovat lisääntyneet ammatillisessa koulutuksessa. Samansukuisessa "ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan aidossa kontekstissaan, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi." (Ilmiöpohjaisuus) Vuonna 2030 temaattinen, ilmiöitä eri yhteyksissään käsittelevä opetuksen ja oppimisen tapa on työntynyt tasavoimaisena ainejakoisen rinnalle perusopetuksen kaikilla luokka-asteilla. Kommenteissa asetutaan enimmäkseen tukemaan teesiä, mutta varoitellaan menemästä äärimmäisyyksiin. Argumenteissa erot vaikuttavat suuremmilta kuin asteikkovastauksissa, vaikka useimmiten painotetaan kultaista keskitietä. ”Tarvitaan sekä ilmiöpohjaista opetusta (esim. isommat monialaiset harjoitustyöt ja projektit) että niihin valmistavaa yksittäisten aineiden opetusta. Kumpikaan ei sulje toisiaan pois vaan täydentää toisiaan.” Panelistit tunnistavat, että koulutuksen eri vaiheissa ja sisällöissä tarpeet ja mahdollisuudet ovat erilaiset. ”Välineaineita täytynee opettaa myös erikseen, jotta perusasiat tulevat hallintaan, mutta kokonaisuuksien ymmärtäminen edellyttää asioiden käsittelyä kokona
Vuonna 2030 koulut ovat avoimia oppimis- ja tapahtumakeskuksia, joissa on yhdistetty eri koulumuotojen, kirjastojen, liikunta- ja kulttuurielämän palveluita. Oppimis- ja tapahtuma-keskuksina koulut pääsevät integroimaan formaalia ja informaalia koulutusta ja oppimista toisiinsa.
Hallintorajat ylittävään suunnitteluun? SELITE: "Koulu on "kylän keskus" ja monesti yhä monipuolisemmin. Samalla oppiminen ja opettaminen toteutuvat myös koulujen ulkopuolella ja niistä riippumatta." (panelistikommentti 1) "Tulevaisuuden koulu ei ole syrjässä muusta elämästä, vaan on tiiviissä ja jatkuvassa sidoksessa ympärillä olevaan elämään. Se ei ainoastaan passiivisesti tulkitse sitä, vaan pyrkii toimillaan myös ohjaamaan sitä ja vaikuttamaan erilaisiin kaikkia koskeviin päätöksiin." (panelistikommentti 2) Tulevaisuusteesillä luodataan ajatusta koulun muuttamisesta nykyistä laajemman joukon toiminta- ja oppimisympäristöksi. Paneelissa arvellaan, että koulun kehittäminen monenlaisen toiminnan turvalliseksi ympäristöksi auttaisi integroimaan kasvavia nuoria osaksi yhteisöä. Eräs vastaaja muistuttaa, että kyse on yhteisten varojen viisaasta käytöstä. Kiinteistömenot muodostavat nykyisellään jopa 30-40 prosenttia julkisen talouden menoista. Opetustoimi käyttää toiseksi eniten kuntien verovaroja. Hallintokunnan menoista henkilöstökulut ovat suurimmat. Toiseksi eniten verovaroja käytetään kiinteistöihin, joiden käyttöaste on vähäisempi kuin esimerkiksi tuotantolaitoksissa tai yksityisissä palvelutiloissa. Tuottavuusvaatimukset ovat lisänneet painetta moninaiskäyttöön, mutta sitä mutkistavat sekä koulujen sijaintiin että tilojen luonteeseen liittyvät seikat. Vastaajat korostavat, että laajempi yhteiskäyttö tarkoittaisi uudenlaista suunnitteluasennetta. “Nykyisellään kouluj
Arviointi ja oppilaan saama palaute kohdistuu ensisijaisesti oppimisen meta- ja syvätaitoihin ja tapahtuu enimmäkseen oppilaan ja opettajan välisessä dialogissa.
Jatkuvaan oppimisen oppimiseen? SELITE: Uusi-Seelannissa oppilaan edistystä suunnitellaan arvioitavaksi viiden metataidon avulla: (1) ajattelu, (2) kielen, symbolien ja tekstin käyttö ja tuottaminen, (3) identiteetti (itseyden ja minuuden rakentaminen), (4) suhteet toisiin, ja (5) osallistuminen ja vaikuttaminen. (ks. Uusi-Seelannin avainkompetenssit). Vuoden 2030 Suomessa koulutusajattelun fokus on siirtynyt yksittäisistä taidoista ja tiedoista toiminnallisempiin osaamisten ja metataitojen kuvaamisiin, joiden arviointi on monipuolista. Perusopetuksessa myös vanhemmat osallistuvat arviointiin mm. verkon kautta. Opintojen edetessä vertaisarvioinnin merkitys lisääntyy. Teesissä tunnustellaan sitä, miten perusoppimisen tavoitteet asetetaan tulevaisuudessa ja miten niiden toteutumista seurataan. Oppimisen tarkkarajaisista tulossuorituksista oletetaan siirryttävän kohti yleisiä ja laaja-alaisia oppimisen metapiirteitä, joita kehitetään enemmän kehitysprosessin kuin päätekäyttäytymisen kautta. Teollisen ajan koulussa arvioinnin lähtökohta on ollut opettaa kaikille samalla tavalla samaa asiaa samaan aikaan. Oppimisen päätetuloksena kunkin oppilaan aikaansaannokset arvioidaan yhtenäisellä ja oikeudenmukaisella tavalla. Arvioinnin avulla tunnistetaan siis kunkin oppilaan osaaminen. Tieto on sekä yksilölle että yhteiskunnalle tärkeä, mutta se aikaansaa myös anomiaa ja kilpailua, jonka hyöty muun yhteiskunnan organisoitumisen kannalta on ristiriitaista. Sama koskee taito- ja taideai
Luokkien tai luokattoman mallin asemesta oppilaista muodostetaan pysyviä 6-8 hengen ryhmiä, jotka oppivat yhdessä.
Koulu ennen pitkää matkii vallitsevaa organisoitumisen muotoa SELITE: Vuonna 2030 työelämä on organisoitunut lähes kauttaaltaan tiimipohjaiseksi ja koulun eri oppisisällöt läpäiseväksi tehtäväksi on muodostunut ryhmämuotoiseen työskentelyyn valmentaminen. Lähtökohtana on määritelmä, jonka mukaan "tiimityöllä tarkoitetaan työskentelyä pysyvässä ryhmässä tai tiimissä, jolla on yhteinen tehtävä ja jolla on mahdollisuus suunnitella itse työtään. Ryhmä määritellään kahden tai useamman ihmisen muodostamaksi jatkuvasti keskenään vuorovaikutuksessa olevaksi yhteisöksi tai joukoksi, jolla on yhteiset tavoitteet." ( Tilastokeskus) Teesin voi ymmärtää niin, että yksilöllisen oppimisen päälle on kerrostumassa oppimista, jossa oppiva subjekti on ryhmä (tiimi) tai yhteisö. Mikään organisaatio ei oppimispsykologisessa mielessä voi luonnollisesti oppia, mutta menestyä se voi. Työ- ja yrityselämä sekä havainnot vaikkapa sosiaalisesta pääomasta ovat nostaneet esiin kehittymismahdollisuuksia, joita voi sekä opettaa että oppia. Työelämässä lisääntyy tiimi- ja prosessipohjainen tekemisen tapa, jossa erilaiset osaamiset ohjataan täydentämään toisiaan. Toiminta organisoituu tavallaan juuri päinvastoin kuin perinteisessä koulussa. Luokkamuotoisessa koulussa kaikki oppivat samaa asiaa samaan aikaan samassa tilassa. Työssä oppiminen tapahtuu usein juuri päinvastoin. Kukin tekijä tekee ja oppii erilaista, vaikkakin yhteisen tavoitteen ja suunnitelman mukaan. Yhdessä - ei vain rinnakkain - tekeminen
Kaikista kouluista löytyy hitaan oppimisen tiloja, joissa ei ole tieto-koneita, ei verkkoyhteyttä eikä muuta-kaan teknologiaa lukuunottamatta ehkä liitutaulua, kyniä ja paperia sekä lehtiä ja kirjoja.
”Slow learning” SELITE: Mark Bauerlein visioi Futurist-lehdessä (Jan-Feb 2010) tulevaisuuden kouluja, jotka ovat tila- ja välineratkaisuiltaan äärimmäisen teknologisia ja verkottuneita. Teknologiavälitteisen toiminnan vastapainoksi hän ennustaa tilausta sellaiselle oppimiselle, jota parhaiten edistää täysin vastakkainen tila. Vuonna 2030 koulun fyysisillä ja virtuaalisilla tilaratkaisuilla tuetaan systemaattisesti oppimisen hitaita ja syviä prosesseja. Hidas oppiminen -- slow learning -- liitetään helposti käsitteeseen hidas oppija ja sitä kautta oppimisvaikeuksiin normaalin koulun opetussuunnitelman mukaisesti. Erityisesti sen katsotaan kuuluvan kehitysvammaisten oppijoiden älylliseen ja kognitiiviseen tasoon. Hidas oppiminen kuitenkin osana slow life -ajattelua tarkoittaa myös muuta. Patricia Kambitsch, amerikkalainen kirjailija, poikkitieteellinen taiteilija ja kasvattaja, puhuu kirjoituksissaan hitaasta oppimisesta tietoisena oppimisen tapana, jossa oppija itse määrittelee oman oppimisensa tahdin, vauhdin ja suunnan. Hidas oppija on tällöin itse vastuussa oman opetussuunnitelmansa toteuttamisesta ja valitsee myös opettajansa, mentorinsa ja oppimisyhteisönsä pitkälti itse. Samalla hän vastaa myös tuloksista ja oppimisprosessinsa vaikutuksista. Kambitschin määritelmän mukaan hidas oppija vastustaa opetuksen ulkoa päin annettuja standardeja ja puolustautuu yhdenmukaistamista vastaan. Hän nauttii oppimisesta. (http://slowlearning.org/ ) Toisaalta hitaan oppimisen tila void
Suomalainen peruskoulu on pudonnut kansainvälisten oppimisvertailujen kärjestä.
Miten tukea sekä tasoa että tasaisuutta? SELITE: OECD:n Pisa-tutkimuksissa Suomi on toistuvasti sijoittunut oppimistuloksissa kärkeen. Pisassa tutkitaan, miten 15-vuotiaat nuoret hallitsevat tulevaisuuden kannalta keskeisiä avaintaitoja, millaiset tekijät vaikuttavat näihin taitoihin ja miten taidot kehittyvät ajan myötä. Vuoden 2030 mittaustuloksissa Suomi sijoittuu EU-maiden keskitasolle. Meillä suomalaisilla on ollut kansallisen ylpeyden aihe siinä, että koululaisemme menestyvät loistavasti kansainvälisissä Pisa-tutkimuksissa. Suomi on ollut ykkösenä lasten ja nuorten oppimistuloksissa OECD-maissa jo monta kertaa. Tulos on kunniapaikalla kansallisessa palkintokaapissa, mutta mistä Pisa-tulos oikeastaan kertoo? Panelistit pohtivat antaumuksella mm. seuraavaa: Mikä on oppimistuloksen suhde nuorten hyvinvointiin? Kuuluuko vastuu siitäkin koululle ja jos kuuluu niin minkä verran? Entä kertooko Pisa vain keskiarvon, muttei sitä miten oppimissaavutukset jakautuvat? Missä määrin erilaisuus tuloksissa seurailee ominaisuuksien ja edellytysten erilaisuutta? Koulu on yhteiskunnan väkevimpiä instituutioita, jonka omat kulttuuriset muodot ovat tavattoman pysyviä, mutteivät niin pysyviä etteivätkö isot toimintaympäristön muutokset niihinkin vaikuttaisi. Yksi vastausten teemoista mittaa sitä, kuinka reagoiva tai proaktiivinen koulu voi olla suhteessa siihen yhteiskuntaan, jota se palvelee. Toinen jakolinja kulkee siinä, missä määrin koulun on annettava säilyä vain oppimisen tyyssijan
Opettajakoulutus on yhdistynyt ja tuottaa kelpoisuuden yhtenäisen perusopetuksen opettajaksi. Tältä kelpoisuuspohjalta voi erikoistua erityisopetukseen, maahan-muuttajaopetukseen jne.
”Moniammatillinen yhteistyö vaatii opettajuuden ytimen kirkastamista” SELITE: Yhtenäinen perusopetus on vuonna 2030 saanut seurakseen yhtenäisen opettajakoulutuksen, jossa ei enää eroteta toisistaan luokan- ja aineenopettajia. Tutkinto koostuu yhtenäisistä pedagogisista opinnoista ja monimuotoisista ja monin eri tavoin suoritettavista erikoistumisopinnoista. Aineenopettajien identiteetti syntyy pedagogian lisäksi oman erikoisalan hallinnasta. Jonkin verran saattaa edelleen vaikuttaa se rinnakkaiskoulujärjestelmän aikainen asetelma, jossa kansa- ja kansalaiskoulun opettajat olivat vähemmän koulutettuja ja ansaitsevia. Ala-asteen opettajat identifioituvat aineenopettajia enemmän kasvattajiksi ja pedagogeiksi. Käytännössä useimmissa kunnissa ala- ja yläasteen ero on selvä ja samoin on opettajiston jako kasvatustieteitä pääaineena opiskelleisiin luokanopettajiin ja erikoisaine pääaineena opiskelleisiin aineenopettajiin. Mikään ei estä kuntia järjestämästä peruskouluopetusta yhtenäisellä tavalla kuten ns. yhtenäiskouluissa tehdäänkin. Valtavirtaus se ei kuitenkaan ole, mikä saa erään panelistin kummastelemaan: ”Meillä on yhtenäinen peruskoulu jo hyvän tovin. Miksi opettajankoulutusta ei ole kehitetty samaan suuntaan?” Oletettavaa on että se ”helpottaisi varmaan koulukohtaista opetussuunnitelmatyötä”. Yhtenäiseen opettajakoulutukseen siirtyminen on huomattavan kiistanalaista. Muutos on kytköksissä opettajan profession muutoksiin, mutta millä tavalla? Epäilyksiä on: ”Ammattiylp
Yleissivistävään koulutukseen on kehitetty oma näyttö(tutkinto)-järjestelmä.
Mitä pitää näyttää kun osoitetaan yleissivistystä? SELITE: Ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa näyttötutkinnot ovat moninaistaneet opetuksen ja oppimisen prosesseja ensin aikuiskoulutuksessa ja sittemmin myös nuorisoasteella. Vuonna 2030 näyttöjärjestelmä on laajentunut yleissivistykseen läpi kaikkien kouluasteiden. Näyttöarvioinneissa hyväksiluetaan kansalais- ja kulttuuritoimintaa sekä hyödynnetään monipuolisesti vertais- ja referee-käytäntöjä. Ammatillisessa koulutuksessa näyttötutkintojärjestelmä on vakiintunut. Se kehitettiin ensin aikuisille joustavaksi muodoksi saavuttaa ammattitutkinto. Sittemmin se on levinnyt nuorisoasteen koulutuksiin. Paine uuteen koulutus- ja tutkintomuotoon syntyi työelämän muutoksista. Näytöt soveltuvat hyvin työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen ja itsenäisen opiskelun tueksi. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa, jossa periaatteena on asiakaslähtöisyys. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintona. Tutkinto suoritetaan osoittamalla tutkinnon perusteissa edellytetty ammattitaito ensisijaisesti aidoissa työelämän tuotanto- ja palvelutilanteissa. (Opetushallitus: Näyttötutkinnot http://www.oph.fi/nayttotutkinnot/) Yleissivistävässä koulutuksessa vakavia ehdotuksia
Vuonna 2030 kunkin (perusopetuksen) vuosiluokan vastuuopettajalla on käytössään riittävä opetusresurssi, jonka avulla hän voi tiimiyttää opetusta toisten opettajien, koulun ulkopuolisten asian-tuntijoiden ja vapaaehtoisten avustajien esimerkiksi vanhempien avulla.
Kollegiaalisesta opettajanhuoneesta moniäänisiin ryhmiin SELITE: Teollisen kehityksen myötä työtehtävät ovat erikoistuneet ja eriytyneet. Jälkiteollisessa kehitysvaiheessa vuonna 2030 opetuksen - kuten monen muunkin alan - professiot moninaistuvat ja klusteroituvat moniammatillisiksi ja yhteistoiminnallisiksi tiimeiksi. Erikoistumisen tehot saadaan ulos vasta intensiivisessa yhteistoiminnassa. Monitieteisyyttä ja tieteidenvälisyyttä koskeva tutkimus puhuu "yhteisestä oppimisesta " (mutual learning), joka perustuu tiimityöskentelyyn (ks. Russell, Wickson & Carew: Transdisciplinarity: Context, contradictions and capacity. Futures Vol. 4, No. 5). Tiimi itsessään on työkalu, joka vastaa yksilöä paremmin muuttuneen todellisuuden haasteisiin. Kun tiedon määrä lisääntyy eksponentiaalisesti samalla, kun tiedon välitys nopeutuu ja saatavuus muuttuu yhä suuremmassa määrin yhteiskunnan perusoikeudeksi, tarvitaan uudenlaisia työkaluja ja toimintamalleja muuttuvan tiedon – ja tietoyhteiskunnan, jos niin halutaan sanoa –- haasteisiin vastaamiseksi. Tieto ja sitä kautta todellisuuden tulkinta muuttuu nopeasti. Sen vuoksi myös opetuksessa on kehittynyt ajatus monialaisista ja moniäänisistä tiimeistä, jotka voisivat ehkä vastata paremmin niihin tarpeisiin, joita tietoyhteiskunnassa oppiminen ja osaaminen edellyttävät. Teesin herättämä kiistakysymys on siinä, sopiiko tiimirakenne opetustyöhön, jonka monet perusinstituutiot, kuten aine- ja eksperttijako sekä luokkahuoneopetus, sotivat sitä v
Koulut ottavat mutta myös saavat tehtäviä ylläpitäjältään tutkia, selvittää tai valmistella toiminta-alueensa palveluja (ympäristö, liikenne, terveys, kirjasto, harrastus) osana koulun oppimis- ja opetustehtävää.
Asiantuntevat asianosaiset matkalla kansalaisiksi SELITE: Sanna Koskisen väitöstutkimus käsittelee lasten ja nuorten osallistumista lähiympäristöjensä kehittämiseen osana koulujen ympäristökasvatusta. Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädännöstä, opetussuunnitelmista ja muista sopimuksista huolimatta heidän osallistumisensa kehittämistyöhön ei ole niveltynyt osaksi sen enempää koulujen kuin yhdyskuntasuunnittelunkaan arkea. Vuonna 2030 tilanne on muuttunut. Peruskoulut, opettajat ja oppilaat ovat monin tavoin mukana suunnittelemassa, arvioimassa ja kehittämässä omaa toimintaympäristöään. Koulu on kulttuuri-instituutio, jossa siirretään edellisten sukupolvien tieto, taito ja ymmärrys kasvavan sukupolven käyttöön. Kulttuurisiirron peruskeinot on enimmäkseen vakiinnutettu satakunta vuotta sitten. Koulu koostuu luokista, opettajista ja oppilaista, jotka on sijoitettu "keskelle kylää" mutta erilleen muusta toiminnasta. Koulussa on sitten kulloisenkin opetussuunnitelman mukaan opetettu ja opittu kulloinkin yhteiskunnassa tarvittavia taitoja, tietoja ja asenteita. Koulu on laitos, jolla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta ei sen enempää. Eroja koulujen välillä on ollut korkeintaan siinä, millä menetelmillä ne opetustehtävänsä hoitavat. Autenttisimmillaan se on johtanut pragmatisti John Deweyn ideoiden mukaisiin muun yhteiskuntaelämän simulaatioihin. Koulutussosiologit eivät ole juurikaan löytäneet merkkejä siitä, että koulu olisi edelläkävijäinstituutio suhteessa yhteiskunnalli
1. Ilmastonmuutos (k) 2. Tiedonvälitys (d) 3. Euroopan integraatio (d) 4. Demokratia (k) 5. Älymanipulaatio (k) 6. Osallistuva oppiminen (d) 7. Elinkeinoelämä ja koulut (k) 8. Kansalaisvelvollisuus (k) 9. Uskonto (d) 10. Kollektiivinen älykkyys (d) II Koulu ja yhteiskunta
Koulu ja yhteiskunta –mittari Toiseen barometrimittariin ovat vastanneet ns. ulkopaneelin jäsenet. Tulevaisuusväitteissä tarkastellaan muun yhteiskunnan muutosten vaikutuksia kouluun ja oppimiseen. Toisaalta väitteet havainnoivat megatrendimäisiä muutoksia kuten ilmaston, globalisaation ja median kysymyksiä. Kolmanneksi väitteet peilaavat arvomuutosten heijastumia kouluun. Sellaisia ovat esimerkiksi suhtautuminen demokratiaan, uskontoihin, aivodopingiin ja kansalaisvelvollisuuksiin. ‹#›
Jokaiselle suomalaiselle on määritelty vuosittainen hiilidioksidipäästökiintiö, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla.
”Asennemuutos kestää kauemmin kuin nopea ilmastonmuutos” SELITE: WWF:n Living Planet –raportissa arvioidaan, että mikäli kehitysmaiden ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin rikkaimpien maiden asukkaat, ihmiskunta tarvitsisi vähintään kaksi maapalloa lisää selviytyäkseen. Tutkimuksessa vertailtiin yhteensä 150 maan ekologisia jalanjälkiä. Suomi sijoittui tässä vertailussa yhdeksännelle sijalle. Suomalaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on järjestön mukaan yli neljä kertaa suurempi kuin luonnon uusiutumiskyky. Reagointi ilmastonmuutokseen vaatii rajua elämänmuutosta. Suomalaisten päästöt syntyvät asumisesta, ruoasta ja liikenteestä. Todellisen elämäntapamuutoksen tueksi tarvitaan myös laajempaa ymmärrystä eri kulutus- ja elämäntapavalintojen päästövaikutuksista. Matti Vanhasen II hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi leikkaa hiilidioksidipäästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta). Vuonna 2030 hiilidioksipäästöt on saatu kuriin päästökiintiöin, jotka koskevat organisaatioiden lisäksi myös kaikkia kansalaisia. Asiantuntijat arvioivat väitteen toteutumisen jokseenkin todennäköiseksi. Vastauksista löytyy kuitenkin selkeä väitteen toteutumista epätodennäköisenä pitävien ryhmä. Väitteen toteutumista toivotaan selkeästi, vaikka epäilijöitäkin on. Todennäköisyyttä kuvaavassa jakaumassa on selkeä miinus 2 pistettä antanut ryhmä. Vastauksissa väitteen toteutumisen esteiksi nimettii
Tiedonvälitys nojaa enemmän ihmisten väliseen viestintään kuin massaviestimien lähetystoimintaan.
Tiedonvälitys moninaistuu SELITE: Yhdysvalloissa Internet syrjäytti sanomalehdet ja television kansalaisten tärkeimpänä uutislähteenä vuonna 2010. Viestintä kaksisuuntaistuu ja moninaistuu. Sanomalehtien kiihtyvä taloudellinen kriisi on saanut monet huolestumaan journalismin tulevaisuudesta. Demos Helsingin Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka heittivät Helsingin Sanomissa 21.11.2009 toimittajille uuden haasteen. "Hesarin kantaisä, perustettiin 120 vuotta sitten edistyksen soihduksi, vapautumisen airueksi. Sitä ohjasi käsitys demokratian ja yhteiskunnan kehittämisestä ja turhista instituutioista vapautumisesta. Vertaisyhteiskunta nousee vaikkei Hesari siitä raportoikaan, aivan kuten instituutioiden valta rapistuu, vaikka niistä kirjoitetaankin. Oikea kysymys on, mitä on edistyksen puolustaminen nyt? Meidän sivistynyt arvauksemme on, että edistys löytyy toiminnan synnyttämisestä. Kyse ei ole siitä, että kansalaiset tekisivät journalismia vaan siitä, että journalistit olisivat jälleen kansalaisia." (Aleksi Neuvonen & Roope Mokka HS 21.11.2009) Tiedonvälityksen muodot asettuvat vähän väkinäisesti vastakkain, vaikka teesin suunnasta valitseekin selvä enemmistönäkemys. Neljä viidestä panelistista uskoo tiedonvälityksen henkilökohtaistumiseen. Kehityksessä nähdään vaaroja, joiden takia toivottavana kehitystä pitää enää kaksi kolmesta vastaajasta. Yhdenlaista keskitien näkemystä edustaa tämä kehitysnäky: ”Kansalaisten vertaisviestintä lisääntyy, mutt se ei poista laadukkaan journalismin
Peruskoulun aloittamisikä ja rakenne harmonisoidaan Euroopan unionissa.
Harmonisaatio on osa osaamisen kehittämisohjelmaa SELITE: Eurooppalaisen integraation kaksi peruslinjaa ovat paikallisen ratkaisuvallan (subsidiariteetti) ja toisaalta eurooppalaisen yhteistyön vahvistaminen. Koulutus ja kulttuuri ovat alueita, joissa jäsenvaltiot ovat pitäneet vahvasti kiinni omasta päätösvallastaan, koska näiden toiminta-alueiden nähdään tukevan kansallisen identiteetin rakentamista selkeimmin. Korkeakoulutuksen kentällä harmonisaatio ja vaihto-ohjelmat ovat vauhdittaneet opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta. ERASMUS-ohjelman tavoitteena on tarjota vaihtokokemus 3 miljoonalle opiskelijalle vuoteen 2012 mennessä. Koulutussektorin yhteistyö ja rakenteiden harmonisaatio on keskeinen osa Euroopan unionin kehitystä yhdeksi osaamis- ja talousalueeksi. Pisimmällä EU on korkeakoulutuksen alueella, jossa tutkintorakenteet on harmonisoitu koko unionin tasolla. Unionin peruskouluasteen kehittämiseen tähtäävä Comenius -ohjelman tavoitteiksi on asetettu esimerkiksi oppilaiden ja opettajien liikkuvuuden kehittäminen ja lisääminen, jäsenmaiden koulujen yhteistyön lisääminen (tavoitteena mm. vuoteen 2010 mennessä, että kolme miljoonaa oppilasta osallistuu yhteisiin opintoaktiviteetteihin) ja opettajankoulutuksen "eurooppalaisen dimension" kehittäminen (http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-programme/doc84_en.htm). Vastauksissa väitteen toteutumista pidettiin jokseenkin todennäköisenä. Vastaukset hajautuivat suuresti toivottavuudessa. Vastaukset kasautu
Kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon vaalien välillä tietoverkoissa tapahtuvilla, jatkuvilla kansanäänestyksillä.
Demokratia liikkeessä SELITE: Ajatus edustuksellisesta demokratiasta on vuonna 2030 saanut rinnalleen suoran demokratian kulttuurin. Kansalaiset osallistuvat poliittiseen prosessiin sekä asiantuntijoina että päätöksentekijöinä. Esimerkiksi Rosa Meriläinen esittää kirjassaan Valtio (Teos 2010), että ajatus edustajista on vanhanaikainen. Meriläisen mukaan kyse on päätöksentekoon keskittyneiden ihmisten valinnasta tietylle ajanjaksolle. Vaaleissa voimme arvioida - ikään kuin kehityskeskusteluna - miten hyvin ja vastuullisesti he ovat tehtävänsä hoitaneet. Kautta länsimaiden asennetutkimukset osoittavat, että enemmistön asenteet muuttuvat liberaaleimmiksi asioissa, joissa ei vahingoiteta muita ihmisiä (homoliitot) ja jyrkemmiksi niissä, jotka vahingoittavat muita (rattijuoppous). Samalla kuitenkin populismi saa voimaa syrjäytyneisyyden tunteesta ja maahanmuuton kasvusta. Väite on ajankohtainen tässä ajassa, jossa kasvava osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu erilaisilla verkkoalustoilla. Samaan aikaan huoli perinteisiä kanavia pitkin tapahtuvan vaikuttamisen suosiosta on vahvaa. Miten tehdä yhteinen päätöksenteko tavoitettavaksi ja mielekkääksi? Minkälaista on kansalaisvaikuttaminen, kun erilaiset perinteisiä päättäjiä vahtivat internet-pohjaiset järjestöt (esim. http://www.fixcongressfirst.org), blogit tai salaisten asiakirjojen vuotajille tarkoitetun WikiLeaks (http://wikileaks.org/) -sivuston kaltaiset tahot haastavat perinteisen poliittisen journalismin ja oppo
Älykkyyttä edistäviä geenejä on tunnistettu ja muutamat vanhemmat käyttävät geenimanipulaatiota parantaakseen jälkeläistensä älykkyyttä.
”Epätodennäköistä kansallisesti, mutta mahdollista kansainvälisesti”? SELITE: Vuonna 2030 mahdollisuudet aivojen suorituskyvyn manipulointiin ovat lisääntyneet moninkertaisesti. Yleisesti ja vapaasti on saatavissa laaja kirjo farmakologisia tuotteita. Verkossa on jo nyt kymmenittäin aivopillerin myyjiä esim. http://www.brainreload.com/ . Monien muistitautilääkkeiden on havaittu parantavan muisti-, havainto- ja etenkin oppimissuorituksia. (ks. Aivodoping City-lehti 18.2.2010) Geenimanipulaatiota säätelevästä lainsäädännöstä huolimatta maailmalla on perimää muokkaavia klinikoita, jotka tarjoavat palveluitaan maksukykyisille vanhemmille. Geenimanipuloitu älykkyys jakaa paneelin keskeltä halki, vaikka useimmat ovatkin sitä mieltä, että peukalointia todennäköisesti tulee tapahtumaan ainakin jossain päin maailmaa. Jos kyse olisi vain Suomesta epätodennäköisyys lisääntyy. Toivottavana tällaista kehitystä ei pidä juuri kukaan. Älymanipulaatio torjutaan voimakkaasti. Vain kolme 48:sta pitää geenimanipulointia edes jonkin verran toivottavana. ”Molekyylibiologia avaa ennen kokemattomia näkymiä biologisten olioiden "kaikkein pyhimpään". Geneettinen manipulaatio on jossain määrin toivottavaa, varsinkin silloin kun on kysymyksessä sairauksia vastaan taisteleminen ja ihmisten "hyvän elämän" lisääminen.” Aika oraakkelimainen on toisen panelistin lausuma: ”Olen tässä rousseaulainen - luonto puhukoon puolestaan.” Älykkyys itsessään keskustelutti useita asiantuntijoita. ”Ongelmallista sikä
Koululaiset osallistuvat kouluaterioiden valmistamiseen ammattihenkilöstön tukemana.
Ilmainen ruokailu halutaan säilyttää SELITE: Koulun tärkeimpiä tehtäviä on opettaa sosiaalisia taitoja ja yhteistoimintaa. Vuonna 2030 lapsille on jaettu oman kouluyhteisönsä kannalta tärkeitä tehtäviä ja vastuita kuten siivoamista ja ruuanlaittoa. Työn tekemisen kautta tavoitellaan (yhteis)vastuullisuutta, itsekuria, terveys- ja ravinto-oppia, kestävää kehitystä ja kotitaloustaitoja. Kouluruokailun kansanterveydellinen rooli on merkittävä eikä sekään ole merkityksetöntä, että kenties nopein tapa lisätä kansakunnan älykkyyttä on puuttua ravitsemustottumuksiin. Väitteen toteutuminen arvioitiin jokseenkin todennäköiseksi. Yksikään vastaaja ei ollut sitä mieltä, ettei väite missään tapauksessa toteutuisi. Toisaalta myös verrattain harvat olivat valmiita asettumaan kovin painavasti väitteen toteutumisen puolelle. Tulevaisuuden kuva on sentään jokseenkin toivottu, joskin huomattava on myös muutaman panelistin ryhmä, jotka eivät toivo väitteen toteutumista. Useissa vastauksissa nähtiin väitteen toteutumisen olevan heikennys nykyisen kouluruokailun tasoon. Vastaajat kantoivat huolta oppilaiden osallistumisen vaatimuksista (esim. hygieniasta) ja siitä, ettei osallistumien olisi pois muusta opiskelusta. Ajoittaisena kokeiluna osallistumista pidettiin hyvänä, mutta kokonaisvaltaisena mallina sitä pidettiin liian radikaalina. "Koulupäivät ovat jo nyt hyvin pitkiä, 8-9-tuntisia, aktiivisille jopa pidempiä - jokapäiväinen ruoanlaitto on muista opittavista aineista pois." "Taitaa olla k
Koulut hakevat lisärahoitusta yhteistyöllä paikallisen elinkeinoelämän kanssa sekä lahjoitusten ja perintöjen kautta.
”Vastoin kaikkea yhteistä hyvää tämä kehitys tulee tapahtumaan”? SELITE: Perusopetuksen resurssit ovat monin paikoin jo tiukoilla. Yrittäjyyskasvatus siirtyy opetussuunnitelmista koulujen toimintasuunnitelmiin ja perusrahoituksen päälle haetaan koulukohtaisia lisiä koulun sidosryhmistä. Valtio tukee aktiivisia oppilaitoksia kehittämisrahoin. Väitteen toteutuminen vuoteen 2030 mennessä arvioidaan asiantuntijavastauksissa todennäköiseksi. Yli kaksi kolmasosaa paneelista arvioi niin. Toivottavana väitettä piti vain kolmannes, miinus 3:n tasoisia kiivaita vastustajia oli saman verran. Todennäköisen ja toivottavan tulevaisuuden ristiriita tekee teesistä ilmeisen kiistakysymyksen. Miksi väite on niin vahvasti epätoivottava? Väitettä epätoivottavana pitävät argumentit jakautuvat kahteen: toisaalta elinkeinoelämän ja koulujen yhteistyö nähdään epätasa-arvon lähteenä, toisaalta pelätään saman yhteistyön vaikuttavan oppisisältöihin. "Perusopetuksen on oltava yhteiskunnan ylläpitämää. Ja piste." Vastauksissa epäillään, että elinkeinoelämän intressit eivät jakaannu tasan kaikkien kuntien, alueiden ja oppiaineiden välillä. Näin yritysyhteistyö vain kiihdyttäisi jakautumista hyviin kouluihin ja huonoihin kouluihin. Minkälaisia kieliopintoja yritykset haluavat tukea? Ovatko syrjäkylien peruskoulut yhtä kiinnostavia kuin vaikkapa yliopistokaupunkien oppilaitokset? Monissa vastauksissa kuvataan pahoitellen tulevaisuuskuvaa, jossa koulut ovat jakautuneet huippukouluihin, jotka ovat men
Comments