Oikeudenalojen perusteet: yleinen oikeustiede Prof. Raimo Siltala Luentoajat:
– ti 10/3 klo 12–16 CAL 1
– ke 11/3 klo 10–12 & 13–15 CAL 2
– ti 17/3 klo 12–16 CAL 4
– ke 18/3 klo 10–12 & 13–15 CAL 4
Eurooppaoikeus ja oikeuslähdeopin muutos?/3
”Toimivilla markkinoilla on luonnollinen paikkansa perusoikeusjärjestelmän osana. Ilman toimivia markkinoita monien varallisuusoikeudellisten perusoikeuksien toteuttamismahdollisuudet heikkenisivät olennaisesti. Ajatus perusoikeuksista juuri toimintamahdollisuuksien luojana, ylläpitäjänä ja turvaajana vastaa yhtä perusoikeusuudistuksen keskeistä tavoitetta. Kun aikaisemmin tästä ulottuvuudesta käytettiin esimerkkinä luku- ja kirjoitustaidon merkitystä sananvapaudelle, perusoikeusuudistuksessa tämä yleistettiin koskemaan koko perusoikeusjärjestelmän rakennetta toisalta ns. vapausoikeuksien ja toisaalta taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suhteena. – Toimivat markkinat tulevat siten samankaltaiseen asemaan kuin ympäristöä koskevat vaatimukset (…) Toimivia markkinoita koskeva perusoikeusnormi voidaan täydentäen lukea osaksi perusoikeusjärjestelmää.” – Juha Pöyhönen, Uusi varallisuusoikeus, s. 83; mutta: entä EU:n perustamissopimus & taloudelliset perusoikeudet
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet/RS
1) EU-lainsäädäntö: Euroopan yhteisön perustamissopimus (eli Rooman sopimus) myöhempine lisäyksineen ja muutoksineen (ml. liittymissopimukset) sekä Euroopan unionin toimielinten oikeudellisen toimivaltansa rajoissa antamat asetukset, direktiivit ja oikeusohjeeltaan yleistettävissä olevat yksittäiset päätökset
2) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joiden merkitys suomalaisen tuomarin ratkaisuharkinnassa rinnastuu kansalliseen perustuslakiin tai vähintään kansalliseen lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi:
– oppi yhteisöoikeuden jäsenvaltoiden yksilöille luomista välittömästä vaikutuksesta (Van Gend en Loos, 26/62)
– oppi jäsenvaltion vahingonkorvausvastuusta tilanteessa, jossa yhteisön direktiiviä ei ole saatettu asianmukaisesti kansallisesti voimaan (Francovich, C-6 & 9/90)
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet/2
– EU-oikeuden etusijaperiaate: yhteisöoikeuden normin ja kansallisen oikeuden normin keskinäisessä ristiriitatilanteessa on sovellettava ensisijaisesti Euroopan unionin oikeussääntöjä, jolloin kansallisen oikeuden säännöt väistyvät EU-oikeuden tieltä (Costa v. ENEL, 6/64 ja Simmenthal II 106/77)
– yhteisöoikeudellisten direktiivien välitön vaikutus yhteisön jäsenmaan kansalaisten oikeuksiin ja yhteisön jäsenvaltioiden vastaaviin velvollisuuksiin (Marleasing C-106/89)
– Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen periaatteellisesti erittäin tärkeät linjaratkaisut, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tarkoittama oikeudenmukainen oikeudenkäynti (oikeudenkäynnin enimmäiskesto, asianosaisten kuuleminen, oikeus lainopilliseen avustajaan ja tulkkipalveluihin, yms.)
EU-oikeuden etusijaperiaate
Simmenthal II (106/77)/Euroopan yhteisöjen tuomioistuin:
”... yhteisöjen oikeuden ensisijaisuuden periaatteesta seuraa, että välittömästi sovellettavat perustamissopimuksen määräykset ja toimielinten antamat säännökset aiheuttavat suhteessaan jäsenvaltioiden sisäiseen oikeuteen sen, että nämä oikeussäännöt jo pelkällä voimaantulollaan estävät kaikkien niiden kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säännösten soveltamisen ja estävät myös – koska ne ovat kunkin jäsenvaltion alueella sovellettavan oikeusjärjestyksen sellaisia osia, joille on annettava etusija muihin oikeussääntöihin nähden – uusien kansallisten lainsäädäntötoimien pätevän syntymisen, jos nämä toimet eivät ole yhteensopivia yhteisön oikeussääntöjen kanssa.”
–> näkökulma: kansallinen oikeus/kansallinen lainsoveltaja vaiko EU-oikeus/Euroopan yhteisöjen tuomioistuin?
–> kaksi lomittaista oikeusjärjestystä, jotka vaikuttavat toisiinsa
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet/3
3) (kansallinen) lainsäädäntö
– perustuslaki
– tavallista säätämisjärjestystä noudattaen säädetyt lait
– tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja yksittäisten ministeriöiden antamat asetukset ja päätökset
– alemmanasteiset hallinnolliset säädökset aina kunnallisen tason säädöksiin ja päätöksiin asti
4) tavanomainen oikeus (oikeudenkäymiskaari 1:11; 1.1.1734/4):
”Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa, jos se ei ole kohtuuton, olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä lakia ei ole.”
5) sopimusperustainen oikeus (dispositiivinen oikeus), jollei ristiriidassa lainsäädänön kanssa
Heikosti velvoittavat oikeuslähteet/RS
6) lainvalmisteluaineisto
7) kansallisten tuomioistuinten antamat prejudikaatit
8) muut oikeudenkäyttöä yhtenäistävät viranomaispäätökset
9) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joiden merkitys suomalaisen tuomarin ratkaisuharkinnassa ei ole rinnastettavissa kansalliseen perustuslakiin tai kansalliseen lainsäädäntöön
–> kilpailu- tai sisämarkkinaoikeuden tavanomaiset oikeudelliset kysymykset, kansalliset tuotantotuet, yms.
–> vähemmän keskeiset ihmisoikeussopimuksen tulkinnat
Sallitut oikeuslähteet/RS
10) lainopillinen kirjallisuus
11) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joilla ei ole ainakaan välitöntä sovellettavuutta Suomen oikeudessa
–> enintään oikeudellinen analogia, esimerkiksi: Englannin oikeuden trust-instituution, Saksan oikeuden rajavastuuyhtiön (GmbH) tai Espanjan oikeuden rangaistusluonteisen vahingonkorvauksen suhde Euroopan unionin oikeuteen tai kuolemanrangaistuksen suhde Euroopan ihmisoikeussopimukseen
12) oikeusvertailevat, oikeuslingvistiset, oikeusekologiset (ynnä muut) ratkaisuperusteet
13) reaaliset argumentit: tulkinnan yhteiskunnalliset seuraukset, esimerkiksi taloudelliset vaikutukset
+ Yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö
– eurooppaoikeuden aineellinen sisältö syntyy oikeudellisena dialogina yhtäältä Euroopan unionin toimielinten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja toisaalta eurooppaoikeuden kansallisesta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta vastaavien Euroopan unionin jäsenmaiden sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineiden maiden kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten kesken
–> yhtenäinen ja vakiintunut yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö voi saada oikeudellista merkitystä tilanteessa, jossa EU-oikeuden tulkinnasta vallitsee (oletettavasti tilapäinen) erimielisyys Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja EU:n jäsenmaiden tuomioistuinten ja muiden kansallisten lainsoveltajien kesken
Yleiseurooppalainen oikeuskäytäntö/2
– esimerkiksi EU-sääntelyn etusija suhteessa kansalliseen oikeuteen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Simmenthal II (106/77) -tapaus
– mikä oli eurooppaoikeuden aineellinen sisältö aikana, jolloin jäsenmaiden tuomioistuimet eivät vielä tuota ratkaisulinjaa hyväksyneet? –> oikeudellinen dialogi, jossa jäsenmaiden kansallisten perustuslaki- ja muiden tuomioistuinten suhtautuminen ratkaisevaa:
a) Saksassa Internationale Handelsgesellschaft GmbH eli Solange I (11/70 & 2 BvL 52/71), Wünche Handelsgesellschaft eli Solange II (2 BvR 197/83), Kloppenburg (2 BvR 687/85) ja ratkaisu Maastrichtin sopimuksesta (2 BvR 2134/92 & 2159/92),
b) Ranskassa Maastricht I ( 92-308 DC) ja Maastricht II (92-312 DC)
c) Italiassa Frontini v. Ministero delle Finanze (183/73)
(jne. muissa EU-jäsenmaissa)
Oikeuslähdeopin muutos
– oikeuslähdeoppi on siirtynyt staattisesta mallista, jossa yksittäisen tulkinta- ja ratkaisuperusteen oikeuslähteen muodollinen syntytapa määrää sen oikeudellisen ratkaisuarvon, kohden dynaamista oikeuslähdeoppia, jossa tilannesidonnaiset tekijät saavat aiempaa enemmän merkitystä
–> oikeusperiaatteet, ECJ:n & ECHR:n ratkaisuista johdetut yleisen oikeusohjeet, yms.
Oikeuskäsitys ja oikeuslähteet
–> Moderni oikeuskäsitys: oikeus on institutionaalinen ja yhteisöllinen ilmiö, jossa on aineksia useista eri suuntauksista
+ oikeuspositivismi: lainsäädäntö (= ensijainen oikeuslähde), hallinnolliset säädökset & päätökset, lain esityöt (= toissijainen oikeuslähde)
+ oikeusrealismi: prejudikaatit, oikeuskäytäntö, muut viranomaisratkaisut (= toissijaiset oikeuslähteet)
+ historiallinen koulu: tavanomainen oikeus, yhteisölliset käytännöt (= toissijaiset oikeuslähteet)
+ luonnonoikeusfilosofia: universaalit ihmisoikeudet; kansalaistottelemattomuus? (= oikeuslähteet?)
Modernin oikeuden muutokset?
– miten lainsäädäntöä ja prejudikaatteja painotetaan oikeuslähteinä keskenään?
– oikeuden eurooppaoikeudellistumisen vaikutukset?
– globalisaatio? moni-, yli- ja poikkikansallinen oikeus?
– soft law eli ohjeellinen, suositusluonteinen viranomaissääntely?
– ammattikuntakohtainen itsesääntely?
Oikeudellinen tulkintateoria
Mitä oikeudellinen tulkinta on?
– Kaarle Makkonen: tulkinta on merkityksen antamista, ei sen löytämistä (tms.), lakitekstin ja muiden kirjallisessa muodossa annettujen oikeuslähteiden kielellisille ilmauksille
– mitä tarkoittaa PK:n ilmaus, jonka mukaan testamentti on tehtävä kirjallisesti?
–> vastaus tulee perustella oikeudellisten tulkinta- ja ratkaisuperusteiden avulla, jotka ovat palautettavissa oikeusyhteisössä hyväksyttyihin institutionaalisiin tai yhteisöllisiin oikeuslähteisiin
Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet
a) Kielelliset argumentit
– yleiskielen mukaiset argumentit
– juridisen erityisterminologian mukaiset argumentit
b) Systeemiset argumentit: oikeudenalan systematiikka ja lainanalogia: säädöksen tai prejudikaatin oikeudellinen konteksti
c) Lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus
~ ´subjektiivinen tulkinta´, oikeudellinen eksegeesi, lainsäädäntökeskeinen oikeuspositivismi
d) Oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta
~ ´objektiivinen tulkinta´, oikeusrealismi
e) Arvo- ja tavoiteperustaiset tulkintaperusteet
– oikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset
– vallitsevat tai kriittiset arvot ja arvostukset (= yhteiskunnan poliittinen moraali)
Bielefeldin tutkijaryhmä
1) kielelliset tulkintaperusteet
– arkikielen mukainen merkitys
– juridisen tai muun erityiskielen mukainen merkitys
2) systeemiset tulkintaperusteet
– oikeudenalakohtainen systematiikka
– stare decisis -oppi eli prejudikaatti osana prejudikaattisarjaa
– oikeudellinen säädösanalogia
– loogis-käsitteelliset argumentit
– yleiset oikeusperiaatteet
– oikeushistorialliset argumentit
3) teleologis-aksiologiset tulkintaperusteet
– lainsäädännön tausta-arvot ja -tavoitteet
4) lainsäätäjän tarkoitus (= ´transkategorinen´ argumentti)
Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet/1
a) institutionaalisista ja yhteisöllisistä oikeuslähteistä johdettujen tulkinta- ja ratkaisuperusteiden koherenssi
–> oikeudellinen eheys (Ronald Dworkin)
rationaalisesti harkitsevan oikeusyhteisön enemmistön hyväksyntä
–> oikeudellinen uusretoriikka, argumentaatioteoria (Chaïm Perelman, Aulis Aarnio)
c) lainsäätäjän (t. prejudikaatin asettaneen tuomioistuimen) alkuperäiset oikeudelliset tarkoitukset
–> oikeudellinen eksegeesi
d) toteutuneet ja toteutettavissa olevat oikeusvaikutukset eli oikeussubjekteille kohdennetut, tehokasta oikeussuojaa nauttivat oikeudet ja velvollisuudet + tämän jatkaminen
–> analyyttinen oikeusrealismi (Alf Ross)
Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet/2
e) filosofinen pragmatismi: oikeuden yhteiskunnalliset (ulkois)vaikutukset
–> oikeuden taloustieteellinen analyysi (Richard Posner)
f) oikeudellinen konventionalismi: vakiintuneet yhteisölliset käytännöt eli yhteisön jäsenten vastavuoroiset odotukset ja yhteistoimintaa edistävät asenteet
g) oikeudellinen tulkintaformalismi: oikeussysteemiset ja loogis-käsitteelliset tulkintaperusteet
–> käsitelainoppi: oikeudellisten peruskäsitteiden systeemi
h) luonnonoikeusfilosofia: ehdoton yhteisöllinen ja/tai uskonnollinen oikeudenmukaisuus
–> moraalifilosofia, perusarvot (John Finnis, J.-P. Rentto)
i) radikaali desisionismi: tapauskohtaiset ratkaisuperusteet
–> Thomas Wilhelmsson: ´pienet hyvät vastuukertomukset´
Oikeudelliset tulkinta- ja ratkaisuperusteet/3
– oikeudellinen tulkinta ja tulkinnan perustelu kietoutuvat yhteen ´kuin kolikon kaksi puolta´ (Aulis Aarnio)
+ valinta eri tulkintateorioiden kesken sidoksissa oikeuskulttuuriin
–> common law // civil law -oikeus: lainsäädäntö & prejudikaatit, eri painoarvo
+ eurooppaoikeudellistuminen, ylikansalliset & poikkikansalliset piirteet, soft law -oikeus, ammattikuntakohtainen itsesääntely, yms.
Comments