1940 - Neuvostoliitto valloitti Viron. 1991- Viron itsenäistyminen. Perinteellisesti puhutaan kolmesta kaudesta Neuvostoliitossa ja neuvostotaiteessa: 1940-1957 – sodan ja Stalinin ajan kirjallisuus. 1958-1970 – suojasään-ajan kirjallisuus. 1971-1986 – stagnaatio-ajan kirjallisuus.Periotisointi
Kirjallisuus Neuvosto-Virossa
Anneli Saro
1940 - Neuvostoliitto valloitti Viron. 1991- Viron itsenäistyminen. Perinteellisesti puhutaan kolmesta kaudesta Neuvostoliitossa ja neuvostotaiteessa: 1940-1957 – sodan ja Stalinin ajan kirjallisuus. 1958-1970 – suojasään-ajan kirjallisuus. 1971-1986 – stagnaatio-ajan kirjallisuus.
Periotisointi
Virolainen kirjallisuus jakaantui kahteen osaan: kotimaa ja eksiili. Monet johtavat kirjailijat (esimerkiksi Tuglas) julistettiin kansanviholliseksi tai he vetäytyivät hiljaisuuteen vapaehtoisesti ja ryhtyivät kääntäjiksi tai (esimerkiksi runoilijat Arbujat-ryhmästä - Betti Alver tai teologi Uku Masing) . Aino hyväksyttävä taiteen suuntaus Neuvostoliitossa oli sosialistinen realismi, tarkoituksena edistää sosialismin ideologiaa realistisessa muodossa. Sen menetelmän mukaan taiteen tehtävä on palvella sosialismin rakentamista, olemalla puoluekantaista, kansantajuista ja optimistista. Monesti tämä merkitsi työläisten kuvaamista esimerkillisinä sankareina.
1940-1957
Uusi runous vaikutti usein futuristiselta tai pateettiset veisut stalinismille muistuttivat kirkollista kirjallisuutta. Paras esimerkki siitä on Juhan Smuulin varhaistuotanto, jossa hän onnistui yhdistämään sosialistisen realismin kaanonin kansan- ja kirkonlauluun. Smuul oli urakommunisti, josta tuli 1950-1960-luvuilla tärkeä draaman ja teatterin uudistaja. Sosialistisesta realismista versoi noin 7 romaania, niistä tärkeimmäksi esimerkiksi tuli Hans Leberechtin Viron maatalouden kollektivisointia kuvaava ”Valo Koordissa” (”Valgus Koordis”, 1948). Hän kirjoitti kirjansa venäjäksi, ennen kuin ne käännettiin viroksi.
1940-1957
Modernismin toinen aalto saapui taitteessa 1950-60-luvulla. Vuosisadan alun kehitysten jatku. Harrastettiin paljon klassisia mittoja, mutta taistelusta vapamittaisen runouden puolesta tuli taistelu vapauden puolesta. Johtavat kirjallisuuden uudistajat olivat sekä nuoret tai myöhäisaloittelijat. Uudistajien oppi-isinään toimi Jaan Kross. Uuteen sukupolveen kuuluivat runoilija ja näytelmäkirjailija Paul-Erik Rummo, nykyään kansainvälisestikin tunnettu lyyrikko ja esseisti Jaan Kaplinski ja modernisti, nyttemmin postmodernisti Mati Unt.
1958-1970
1958 ilmestyi esikoiskokoelma ”Kivihiilen lajittelija” (”Söerikastaja”, 1958) ja sen jälkeen vielä viisi. Ensimmäinen neuvostorunouden uudistaja, kirjoitti vapaamittaisia runoja, käyttäen tekniikan ja kaupunkilaisuuden sanastoa. 1970-luvulta alkaen Kross kirjoitti historiallisia kertomuksia, joissa päähenkilöinä on usein tunnettu tai tuntematon virolainen. Aiheena on virolaisten identiteetit ja kohtalot sekä vuosisatoja kestänyt taistelu kansallisen itsenäistymisen puolesta. ”Uppiniskaisuuden kronikkaa” (”Kolme katku vahel”, 1970–1980) – Krossin pääteos Balthasar Russowista, Liivimaan kronikan kirjoittajasta. ”Keisarin hullu” (”Keisri hull”, 1978) - 1800-luvun alkupuolen baltiansaksalaisesta aatelismiehestä, joka vaatii tsaarilta perustuslakia. 1980-luvun lopussa Kross siirtyi oman aikansa kuvaamiseen. Eräästä Tallinnan lukiosta kertoo ”Wikmanin pojat” (”Wikmani poisid”, 1988). ”Paikallaanlento” (”Paigallend”, 1998) nousi hänen sukupolven elämän yleistykseksi.
Jaan Kross (1920-2007)
Kirjoitti vähän, mutta erinomaisia ja vaikutusvaltaisia tekstejä. 1960-luvulla julkaisi 3 kokoelmaa, neljäs valmistui 1972, mutta sensuurin takia sitä ei painettu ennen kuin 1989. Ensimmäisissä runoissa oli paljon optimismia ja rakkautta, mutta hiljattain yhä enemmän eettisiä ja eksistentiaalisia etsinnoja. Tekstit tulivat pessimistisemmiksi ja ristiriitaisemmiksi, ilmaisten elämän absurdia. Alussa käytti paljon riimillistä runoutta, myöhemmin tuli valtavaksi vapapuhe ja minimalismi. Usein ajatus liikkuu assosiatiivisesti ja on sidottu kieleen. Paras ja syvämietteinen kokoelma on varmasti ”Lumivalkeus… lumisokeus” (”Lumevalgus… lumepimedus”, 1966). ”Tuhkimoleikki” (”Tuhkatriinumäng”, 1969) on tärkein Neuvosto-Virossa kirjoitettu näytelmä, jota on sanottu myös Viron ”Hamletiksikin”.
Paul-Erik Rummo (1942)
nyt anna jumala voimaa viilettää sattumien saatossa ja tuntea välttämättömyys monien joukossa jotka kaikin voimin osoittavat sitä kärsimykset pesivät muistissa koirakaan ei puraise poikki perinnöllisyyden ketjua mutta aivan toista on juosta tässä samassa sattumien saatossa mutta aivan toista on juosta tässä samassa sattumien saatossa välttämättömyys ojenna minulle kätesi välttämättömyys tässä on toinen käteni toisen annoin sinulle jo kun synnyin välttämättömyys ojenna minulle kätesi
Jaan Kaplinski (1941)
Kokoelmasta ”Pölystä ja väreistä” (”Tolmust ja värvidest”, 1967) tuli kulttiteos, koska sen aiheena oli alkukodin etsintä luonnosta ja etäistuminen yhteiskunnasta. Hänen tuotannon merkkisanat ovat luonnonläheisyys (panteismi?), ihmiskunnan tulevaisuus ja harmoninen maailmankansalaisuus (vahvat itämaiset virikkeet, myös Uku Masingin vaikutuksena). Runoilijana hän on koko ajan kehittynyt: varhaisvuosien pitkärivisten profeetallisten monologien sijalle ovat tulleet niukat puheenkieliset rivit ja syventynyt subjektiivisuus. Vuonna 1997 hänestä veikattiin Nobelin palkinnonsaajaa.
PÖLYSTÄ JA VÄREISTÄ tulevat uudet perhoset mutta meidät pannaan multaan niin kuin murtuneet luut takaisin sijoilleen jossakin myrskyssä ja hämärässä lipovat laineet vastasyntyneitä saaria kuin leijona pentujaan sanat ottavat ensimmäisiä askeleita sivujen valkeassa pimeydessä jossa ei varjoja ole ei tilaa etäisyyttä kunnes syntyy jotain aivan uutta koordinaatit revontulet jokin yö ja tähdet putoavat hopeisten vasaroiden lyönnit syvän unen läpi seinät koskettavat sormia ja mahla kohisee vaahteran ikiaikaisessa sydämessä ……
Sama meri kaikissa meissä punainen sokea lämmin Kaikkien ilmansuuntien tuulten tykytys sydämen- purjeissa vaahtojuova valkean avaruuden lävitse …..
Mati Unt (1944-2005)
Unt sai mainetta jo ensimmäisellä kirjallaan "Hyvästi, keltainen kissa" (”Hüvasti, kollane kass”, 1963), josta tuli uuden sukupolven elämänkuvaus ja manifesti. Toinen julkaisu, pienoisromaani ”Velka” (”Võlg”, 1964) aiheutti ilmestyessään skandaalin. Juoni ei ole täällä tärkeä, vaan tunteet, ajatukset, elämän tarkoituksen etsinnät. Modernismin huipputeokset. Romaani ”Murha hotellissa” (”Mõrv hotellis”, 1969) on kafkamainen trilleri elämästä eristyneessä hotellissa. ”Autio ranta” (”Tühirand”, 1972) on päähenkilön tajunnanvirta. Untin pääteoksena pidetään ensimmäistä postmodernistista romaania Virossa - ”Syystanssi” (”Sügisball”, 1979). Kertoo katkelmallisesti ja näkökulmaa vaihdellen kuuden eri henkilön ihmiskohtaloista modernissa laitakaupungissa Mustamäellä. Teos ihmisten yksinäisyydestä, vieraantuneisuudesta ja yhteisymmärtävyyden mahdottomuudesta. Unt kirjoitti 1960-luvulta alkaen myös näytelmiä, usein myytteihin ja myyttilaatuisiin teoksiin perustuvia. Vuosi vuodelta teatteri tuli hänelle tärkeimmäksi ja kirjallisuus muuttui sivutehtäväksi.
Kehittyi nykypäivän havainnoitsijasta 1960-luvun lopulla ankaraksi satiirikoksi ja absurdistiksi. Valton käyttää usein hyperbooleja ja groteskia, kuvailee ihmisen ja epäluonnollisen systeemin ristiriitaa. Valton kirjoitti pääasiassa novelleja, ensimmäiset romaanit ilmestyivät vasta 1970-luvun lopussa. Novellikokoelma ”Kahdeksan japanilaista naista” (”Kaheksa jaapanlannat”, 1968) on modernismin edustusteos. Novelleissa epätavallisesti käyttäytyvä ihminen rikkoo systeemin konemaisen toiminnan. Koska tapahtumapaikoiksi oli aina selvästi neuvosto-reaalisuus, sitten tarinoita tulkitsettiin parabooleiksi.
Arvo Valton (1935)
Stagnaatio-ajan kirjallisuus. 1970-luvun alussa ilmestyi vielä modernistisia teoksia, mutta periaatteessa kirjallisuus palasi uuskonservatismiin. Koska kansallinen identiteetti oli taas vaarassa, sitten kansalliset aiheet ja konservatiiviset muodot tulivat suosioon. Runoilija Hando Runnel (1938) tuli kirjallisuuteen jo 1960-luvulla, mutta nousi johtavaksi runoilijaksi vasta myöhemmin. Hänestä saa laajasti tunnettu moderni kansanlaulaja, joka käyttää usein kansanlaulun perinnettä ja ilmaisee murhetta kotimaan ja äidinkielen rappiosta. Juhan Viiding (1948-1995) oli ammatiltaan näyttelijä. 1968-1978 Viiding julkaisi runojaan salanimellä Jüri Üdi. 1970-luvulla Viiding oli maansa tunnetuimpia runoilijoita. Hänen runoutensa on terävän älyllistä, taiturimaista ja kielellisesti nokkelaa. Runonsäkeissä jännitys perustuu vastakohtien leikkiin. Viiding nojaa äkillisiin tyylinvaihdoksiin, sanojen monimerkityksisyyteen ja epäloogisiin käsiteleikkeihin.
1970-1986
Isänmaa, isänmaa, kuolo kun mun saavuttaa, seudun väki vähenee, yksi talo tyhjenee. Isänmaa, isänmaa, elo tääll on ihanaa, kaikki kaikki tuntevat, toisiansa potkivat. (1976)
Rando Runnel Isänmaa, isänmaa
”Hidasta itsemurhaa en anna ikinä itselleni anteeksi.” Vala, jonka vannon, tulkoon elämäni pitäväksi vanteeksi. (1975)
Comments